24. maaliskuuta 2016

RASKAUSVIIKKO 21

Raskausviikkojen suhteen joudun tekee pienen poikkeuksen. Eli nyt tuli 3viikon väli edellisestä raskausviikkopostauksesta, koska normaalisti olisin tehnyt kirjoituksen rv20:stä, mutta se viikko oli tyyliin täysin sama kun rv18 ja 19. PAITSI!! Meillä oli rakenneultra rv20. Meitä ei oo varmaan ikinä jännittänyt niin paljon kun käveltiin sairaalan parkkipaikalta katsomaan Maunoa, koska kummankin päässä pyöri ne kuuluisat kysymykset: Onko Maunolla kaikki hyvin? Onko Mauno yhä siellä? Onko hän tyttö vai poika? Ja luojan kiitos siellä oli kaikki hyvin, itseasiassa täydellisesti. Mauno painoi 329grammaa ja sydän pumppas reippaasti. Ja sit se ihana lisäekstra: MAUNO ON POIKA!

Kun raskausviikko 21 alkoi niin tyyliin heti ekasta päivästä lähtien oon saanut kokea kaikkea outoa ja uutta. Liikkeet on alkanut tuntumaan yhä selvemmin joka päivä, joten yks aamu päätin tuijottaa vaan hetken mahaa, että näkyykö päältä mitään liikkeitä. Meni about 1-2minuuttia ja mahaan muodostu todella pieneksi hetkeksi selvä kumpu ja samaan aikaan tunsin selvän potkun. Mun suu loksahti automaattisesti auki ja ajattelin päässä: "ALIEN!". Muuten en osaa kuvailla tota tunnetta eli se oli jotain aivan uskomatonta. Samana iltana mieheni sai tuntea Maunon ekat liikkeet kun kerroin kokemani. Selvät potkut tuntui hänen käsiinsä ja kyllä siinä isokin mies herkistyi.:D

Tänään aamulla kun purin mun matkatavaroita (Kävin Kajaanissa tuossa 1-2viikkoa sitten) niin mun paita kostui oikean rinnan kohdalta ison alueen. Mietin ekana, että kuolasiko Mini mun paidalle jossain välissä vai tippuko mun suusta jotenkin sylkeä.:D Mutta kun nostin paidan ja tutkin lisää nii herranjumala se oli maitoa! Sitä tuli edelleen vähän ja koitin pyyhkiä sitä pois, mutta vasta pienen ajan päästä vuoto vasta loppui. En oo ennen kuullutkaan, että rinnoista saattaa vähän tiputella nestettä näinkin aikaisin.

Samalla kun ollaan päästy kokemaan jotain aivan uskomatonta ja ihanaa niin mä oon käyny myös aivan pohjalla. En ehkä niin kirjaimellisesti, mutta mun pääkoppa on ollut välillä aivan sekaisin. En ihmettele yhtään, koska lääkäri määräsi mut 3viikon sairaslomalle selän takia. Sen takia oon päivät Minin kanssa yksin kotona ja koitan tehdä kaikkea, mihin selkä antaa periksi. Olen tuntenut itseni todella yksinäiseksi, koska puolet ystävistäni asuu Kajaanissa ja PK-seudun frendit on kiireisiä omien töiden takia jne niin näkemiset ovat jääneet todella vähälle. Ja kun nämä asiat painaa yhtä aikaa päälle niin mun stressitaso on 110%. 2-3päivää makasin olemattomana vaan sohvalla ja yhtäkkiä saatoin vaa alkaa itkee yli tunniksi. Oon ollu kauhee kakara mun äitiä kohtaan, jolle oon pahimmat vitut heittänyt, joita kadun todella paljon. Miehenikään ei oo päässyt helpolla, jolle oon mukavasti päässy paukuttelee meidän makuuhuoneen ovea. Onneks mua ymmärretään ja he antavat mulle oman aikani leppyä, jotta voin ite tulla häntä koipien välissä pyytämään anteeksi.

Mulla on myös pieni, mutta ihana uutinen teille! Mä kosin miestäni Karkauspäivänä 29.2.2016. Siitä lisää löytyy mun YouYube kanavalta, jonne tein ihan erillisen videon. Käykää ihmeessä tsekkaa, jos ette oo vielä käyny. (Video löytyy kuvien jälkeen aivan viimeisenä)Untitled Untitled Untitled Untitled

3. maaliskuuta 2016

RASKAUSVIIKKO 18

Ajattelin, että voisin alkaa kirjoittaa raskausviikoista tälleen erikseen about 2viikon välein. Tämä meinais siis pidempiä tekstejä, joita jotkut on toivonutkin. Joka viikko (ei ainakaan tähän mennessä) ei tapahdu mitään suuria asioita, mutta parin viikon välein alkaa huomaa erilaisia muutoksia niin masun kun oman mielialan suhteen. Kivaa sitten myöhemmin lukea ja katsoa kuvia, miten Mauno on kasvanut ja millaista se raskausaika oikein oli.

Eli rv18. Pari viikkoa niin on rakenneultra. Masun suhteen oon huomannut, että turvotus mahan ympäriltä on alkanut katoamaan, koska maha on ns. pienentynyt ja alkanut saamaan sitä omaa muotoa. Tunnostelen mahaa viikottain ja siinäkin on tuntunut eroa. Esim. kun maha oli turvonnut niin maha oli huomattavasti kimmoisampi, pehmeämpi ja pyöreämpi. Nyt kun turvotus lakkasi niin kohtu ihon läpi tuntuu 110% selkeemmin ja muoto aivan erilainen. Oon jopa varma, että pieniä potkuja oon alkanut tuntemaan, joka tuntuu helvetin oudolta ja vähän pelottavalta. Alkaa iskeytyy se todellisuus päin kasvoja kun alkaa tajuta, että Mauno kasvaa mun sisällä.

Mielialan suhteen oon päässy helpolla, tähän viikkoon asti. Kiukunpuuskat on alkanut yleistymään todella pienistä asioista. Itken herkästi ja olen todella surullinen oudoistakin asioista. Esim. käytiin kaupassa ja siellä erään tuotteen hinta ei miellyttänyt mua niin aloin melkein parkumaan. Sitten koitin löytää vastaavanlaista tuotetta halvemmalla niin ei löytynyt. Itkin niin paljon, koska aloin stressaa kokonaisuudessaan rahasta, että meillä ei muka oo rahaa mihinkään ja ei saaha elätettyy toisiamme. Joka ei siis pidä paikkaansa vaan tämä oli mun hormoonipuuskan tuotosta. Normaalissa tilanteessa olisin jatkanut etsintöjä muista kaupoista ja tokaissu vaan, että se oikea tuote tulee sitten vastaan kunhan tulee. Itkut jatkui vielä kotona niin kauan, että nukahin sängylle ja heräsin seuraavana aamuna. Voi mikä kakara ihminen voi olla raskauden aikana, haha.:D

Hampaiden pesu on yhtä tuskaa. Yökkäilen jokaisen pesun aikana koko sen ajan ja sen takia mun silmät vuotaa ja yskin niin kovaa, että naapuritkin varmaa häiriintyy. Oksennukseen saakka ei oo onneksi mennyt, mutta ei oo käyny kaukana. Mini vetäs ilopissat mun päälle yks aamu kun leikittiin ahkerasti pallolla. Sillon tunsin, kuinka kuolema tulee ovelle. Yskin niin paljon sen yökkäilyn aikana, että toivoin jopa oksentavani kaikki aamuiset puurot ja kaakaot valkoiselle matolle. Antaisin tälle kaikelle arvosanaksi 0/5.

Sairastan skolioosia ja selästä löytyy myös välilevynpullistuma, jotka on alkanut tässä vaiheessa raskautta vaivaamaan. Oon saanut ennen noita hallittua liikunnan avulla, pudotettua reilu 10kiloa painosta ja kipulääkkeillä, mutta nyt kun painoa alkaa kertymään uudelleen ja ryhti muuttuu niin se tuntuu heti selässä. Säteilee ikävästi jalkoihin ja pitkiä matkoja ei pysty yksinkertaisesti enää kävelemään. Pyöräilin ennen aktiivisesti, mutta nyt sekin on jäänyt raskauden myötä. Työssä joudun olemaan 24/7 jalkojen varassa ja juoksemaan A paikkaan B, joka ei tunnu myöskään hyvältä. Pelottaa, että työt alkaa kärsimään tämän takia "liian aikaisin", etten pysty työskentelemään ja joutuisin pitkälle saikulle, koska onhan viikkoja nyt vasta 18.

Muuten näillä viikoilla oon voinut yllättävän hyvin kaiken ton sekasorron keskellä. Olen iloinen, että masu kasvaa normaalisti ja alan tuntemaan liikkeitä. (liikkeet sais jo tuntua paremmin, koska en malta oottaa kunnon potkuja:D) 
Untitled Untitled Untitled

2. maaliskuuta 2016

PIENTÄ MAUNOLLE

Vaikka oon "vasta" raskausviikolla 18 niin kukapa ei menis ihan sekasin kaikista vauvahärpäkkeistä ennemmin tai myöhemmin. Vaunukuume iskee ekoilla viikoilla ja masun tarkistaminen alkaa tyyliin ennen kun oot ees ehtiny pissata raskaustestiin. "EIKS MUN MAHA OOKKI KASVANU VÄHÄN?" kysyy Iina rv5, haha! Ite ostin Maunolle ekat kuteet muistaakseni rv8-9, koska en kertakaikkiaan pystynyt kiertää lastenvaateosastoja, jos olin kaupoilla. Muuten niitä on alkanut kerääntyy tälleen pikku hiljaa esim. omalta äidiltä ja ystäviltä. Oon saanu loistavia vinkkejä, että kantsii lähtee kiertelee lastenvaatekirppareita, koska vauva tulee kasvamaan niin kovaa vauhtia, ettei se varmaa ehi käyttää ees kaikkia vaatteita, mitä sille on hommattu. Joten sinä PK-seutulainen! Jos tiiät hyviä kirppareita, mistä löytyis hyviä vaatteita Maunolle niin kommentoi!

Värimaailma mulla tulee olemaan tosi neutraali ja mahdollisimman mätsäävä. Tottakai vaatteet täytyy istua vauvalle täydellisesti, että hänellä olisi mahdollisimman mukava olla. Itse tykkään pukeutua hyvin ja niin, että miellyttää omaa silmää niin haluan tuoda sen Maunonkin pukeutumiseen. Esim. Itse en henkilökohtaisesti pidä esim. paidoista, missä näkyy kaikki maailman Disney Prinsessat/Autot. (tottakai lapsi saa itse valita mieluiset vaatteet, kunhan on vanhempi) Eli kaikkea söpöä, "erilaista" ja pientä!

ps. Kuinka huikeeta, että teitä on jo reilu 140lukijaa, tervetuloa kaikki! Ja kiitos kaikille, jotka on lähettänyt ihania kommentteja ja omia fiiliksiä. Luen jokaisen henkilökohtaisesti ja pyrin vastailemaan kaikille! Ootte murusia!
Untitled Untitled Untitled Untitled

26. helmikuuta 2016

HAAVE

Tuntuu, että se oli vasta eilen kun plussasin yhteensä kuuteen raskaustestiin. Tää alkuraskaus on tuntunut todella hitaalta, mutta järjellä kun miettii niin tää aika tulee lentää siivillä. Pikku hiljaa puoliväli lähestyy ja rakenneultra, jota oon kaikista eniten oottanut tän aikana.

Ennen kun tiesin oottavani Maunoa olin varma, etten saisi koskaan lapsia. Mulla on aina vain ollut se tunne tuolla takaraivossa. En koskaan käynyt missään testeissä tarkistamassa, menin vaan tunteen mukana. Aina kun joku vanha tuttu/kaveri sai lapsen tyyliin alle 18-vuotiaana tai myöhemmin niin mulle iski joka kerta kateus, joka helvetin kerta. Facebookista seurailin kun kaikille alko tulee nää kuuluisat ekat ultra- ja mahakuvat omille seinille. Niistä näky heidän onnellisuus ruudun läpi suoraan mun aivoihin. Monilta sain kuulla lohdutukseksi, että kyllä susta tulee vielä äiti kun oot niin äidillinen ihminen. Sulla on aikaa. En uskonut. Itkin monia kertoja pelosta, että millon on mun vuoro. Vai onko mulla vuoroa?

Mulla ei oo koskaan ollut suunnitelmaa, että missä tietyssä elämänvaiheessa haluan perheenlisäystä. Koko elämäni suhteen oon aina mennyt fiiliksen mukaan. Ikä oli jotenkin tiedossa ja se oli alle 30-vuotiaana. Oon vaan ajatellut, että jos on tullakseen niin sit hän tulee. Vaikka se pelko oli olemassa lapsettomuudesta niin en koskaan silti menettänyt toivoa. Se toivo vain jäi niin syvälle pelon alle, että se tyyliin unohtui.

Mutta, 30.11.2015 tuli vihdoin mun vuoro!
Untitled Untitled Untitled

25. helmikuuta 2016

KAIKKI ALKAA

Paluu blogimaailmaan ja mä oon ihan hukassa. Hukassa kaikesta uudesta ja jännittävästä. En tiedä oikein, mistä alottaisin.

Helpoiten taijan päästä starttiin kertomalla kuka on tämän blogin takana, itse kirjoittaja ja valokuvaaja. Eli mä oon tosiaan Iina-Katariina, 23-vuotias nuori nainen Espoosta, joka odottaa esikoistaan. Olen lähtösin Kajaanista, jossa ehdin asustella about 20vuotta eli suurimman osan elämästäni. Työalaani en halua mainostaa tänne, joten se jääköön pimentoon, koska se ei tuu olee mitenkään esillä blogissa. Omaan pieneen perheeseeni kuuluu mittelspitz neiti Mini, jolta löytyy ikää 4vuotta. Oikeana kätenäni löytyy rakas avomieheni, josta en kirjoita/mainitse kovin usein missään sosiaalisessa mediassa. Eli kirjoitan elämästäni mun näkökulmasta kuvien muodossa.

Miksi sitten alotin bloggaamisen? Mulla nousi pieni palo tätä kohtaan, jonka luulin kadottaneeni 3vuotta sitten, jolloin kirjotin blogia omasta elämästä. Olen aina ollut hulluna valokuvaamiseen, joten haluan tuoda kuviani esille enemmän, joten ajattelin blogin olevan siihen kaikista paras vaihtoehto. Olen ollut aina tosi huono kirjoittamaan, joten haluan tuoda itseäni esille eniten kuvien muodossa eli tässä blogissa ei tunneta lausetta "pitkät tekstit". (paitsi nyt pieni poikkeus:D) Mutta haluan kehittyä kirjoittamisessa sellaiselle tasolle, mitä itse esim. tykkäisin lukea. Simple? Not. Instagramissa panostan valokuviin täysillä, jonka haluan tuoda tänne bloginkin puolelle. (mun Instagramiin pääset sivusta, hehe.)

Mut tunnetaan parhaiten YouTubessa videobloggaajana. Olen tehnyt videoita about 2vuotta ja siitä on löytynyt se mun juttu, koska tykkään esiintyä kameran edessä ja puhua suoraan kameralle mutkitta. Sinne teen säännöllisesti videoita omasta arjesta my day muodossa, omista suosikeista ja kaikesta mahdollisesta, mikä itsestä tuntuu hyvältä. (sivusta pääset mun kanavaan) Joten tulette varmasti näkemään linkkejä tai pientä mainontaa, jos kanavalle on tullut samoihin aikoihin videoo kun blogiin on tullut uusi postaus.

Kaikkeen tähän (vloggaamiseen ja somettamiseen) uutena ja jännittävänä juttuna on tullut tosiaan mun ensimmäinen raskaus, josta haluan ottaa kaiken irti. Masuasukin nimi on Mauno, joten ei kannata hämmästellä, miksi huutelen Mauno nimee varmaan koko ajan.:D Lasketuksi ajaksi on luvattu 2.8. eli nyt on menossa raskausviikko 17. Haluan tuoda raskauttani mahdollisimman avoimesti esille omien kokemuksien kautta, oli sitten kyse masun kasvusta tai aivan helvetillisestä selkäkivuista. Niitä tekstejä on sit kiva lueskella kun vauva on syntynyt ja kunnon vauva-arki on päässyt alkamaan! Maunosta ja itse raskaudesta puhun YouTubenkin puolella tosi avoimesti mm. my day -muodossa, joten jos haluut päästä pintaa syvemmälle niin mua kannattaa seurata siellä!

Ekaksi postaukseksi ihan mukavasti luettavaa.:D Sä, joka oot jostain tänne eksynyt niin mä toivotan sut tänne tervetulleeksi seuraamaan tätä blogia! Jos sulla on joku kysymys mielessä tai muuten haluat kommentoida niin alhaalla kommenttikenttä on sulle avoin.
Photo 24.2.2016 17.08.46 IMG_2376
Untitled
Photo 24.2.2016 14.45.58 Photo 19.2.2016 10.26.36